Viltsu paljastaa: "Viltsun taival on harjoittelualusta"

Viltsu istahti aurinkoisena nimipäivänään Viltsun boxin haastateltavaksi. Viltsu paljasti taustat jatkokertomuksensa Viltsun taipaleen takaa.

Viltsu, miten Viltsun taival sai alkunsa?

- Olin viime lauantaina istumassa yhdellä oluella Albertin kellarissa, kun keksin yks kaks lähteä kokeilemaan novellin kirjoittamista.

Tuohon projektiin Viltsu lähti seuraavana päivänä sunnuntaina. Novellia poju lähti kirjoittamaan Jatkoaika-harrastuksensa ympärille. Viltsu, miksi?

- Se oli vain päähän pilkahdus. Ajattelin ensin, että siitä minulla riittää kerrottavaa.

Niin, ensimmäisen osan Viltsu kirjoitti novellisarjaansa faktoihin perustuen. Nyt hän on kirjoittanut sarjaa seitsemän osan verran, onko Viltsu kaikki sarjassa yhä silkkaa faktaa?

- Ei ole, Viltsu laukoo suoraan.

- Ymmärsin aika nopeasti, että ei se kiinnosta edes sitä Aulangolla lentelevää lokkiakaan, jos kirjoittaisin vain pelkkää faktaa. Mukaan oli kaadettava sangollinen fiktiotakin.

Viltsu, miksi kirjoitat tällä hetkellä novelleja?

- Viltsun taival on harjoittelualusta.

- Se on just sellaista kirjoittamisharjoittelua, jota olen kaivannut. Kertomusta Viltsun taipaleesta on mielekästä kirjoittaa eteenpäin, se on hauskaa ja siinä kehittyy samalla kirjoittajana ihan huomaamatta.

Viltsu, mitä ennen kaikkea haluat kehittää Viltsun taipaleen myötä?

- Tarinan kerronta kykyäni. Se tulee auttamaan minua sitten toimittajan hommissakin.

- Haastattelujuttua tehdessäkin kun kuitenkin tarinan kerronnalla on oleellinen osansa. Haastattelujutunkin, kun on kerrottava hyvä, kiinnostava tarina, Viltsu paukauttaa.

Olet nyt Viltsu kirjoittanut novellijatkosarjaasi seitsemän osan verran. Kuinka monta jaksoa on vielä jäljellä?

- Kolme. Olen ajatellut, että tästä novellisarjasta tulee 10 osan pituinen. Ja kaikkien osien tekstit sisältävät merkkejä noin 4000-6000 kappaletta.

Eli kirjoittamista riittää?

- Joo ja niin pitääkin. Stepheng Kingikin on sanonut, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.

Lopuksi vielä Viltsu, kerrotko jonkin juonipaljastuksen Viltsun taipaleesta?

- Olen allekirjoittanut tekijänoikeussopimuksen, joten kovin paljoa en valitettavasti pysty paljastamaan.

- No, sen verran voin sanoa että kyllä sieltä Jennin taustoista aikamoinen yllätys tulee vielä selviämään ja se tulee hätkähdyttämään melkoisesti myös Viltsua.

Huh, huh! Mitä kaikkea on Viltsun taipaleella luvassa? Seuraa kertomusta tästä blogista: Viltsun taival.

Valokeilassa: Miksi Riitta myy?

Viltsun boxin Valokeilassa-juttusarjassa on ryhdytty nyt ruotimaan myös lehtijuttuja. Juttusarjan tämän kertaisessa osassa paneudutaan entisen Kymppitonni-juontaja Riitta Väisäsestä tehtyyn haastattelujuttuun. Juttu kertoo Väisäsestä ja hänen kärsimästä migreeni-sairaudestaan.

Jutun otsikko kuuluu "Migreenistä on vaikea repiä huumoria" ja se löytyy Seuran pääsiäistupla-numerosta. Väisäsestä kertova juttu ei olekaan ihan mikä tahansa juttu vaan se on Seurassa kaiken kukkuraksi ykkösjuttuna.

Väisänen on juttunsa kanssa lehden lööpissä ja juttu on lisäksi lehden Kansijuttu-paikalla. Eli juttu on Seuran kärkijuttu, mutta miksi? Miksi Riitta Väisänen myy? Miksi Riitta Väisäsestä kertovalle jutulle on annettu Seurassa näin iso "näköpaikka"?

Mikä tekee jutusta myyvän ja kiinnostavan?

Jo Riitta Väisäsen iso kuva Seuran etukannessa on helppo perustella. Väisänen on suosittu hahmo kansan keskuudessa. Etenkin Seuran lukijoiden parissa. Voi kuvitella, että Seuran isoimman lukijakunnan muodostavat noin 40-65 vuotiaat (nais)ihmiset.

Ja heitä varmasti Väisäsen isohko kuva Seuran etukannessa houkuttelee. Suositun, kauniin ja lempeämielisen Riitta Väisäsen kuva.

Miksi se itse juttu sitten kiinnostaa lukijoita? Miten siitä on pyritty rakentamaan kiinnostava?

Ensiksi se on tunteisiin vetoava juttu. Se on surumielinen juttu. Jo lehden kansi tykittää: "Migreeni varjostaa Riitta Väisäsen elämää, "Joudun välillä hakeutumaan sairaalahoitoon".

Luulen, että lukijoita houkuttelee tällaiset tunteisiin vetoavat jutut. Etenkin jos ne melko näkyvästi vetoavat joko surumielisiin tai ilomielisiin tunteisiin.

Väisäsestä on tehty myös kärsijä. Monen lukijan on helppo samaistua häneen. "Tuokin kärsii migreenistä". Etenkin, kun migreeni on melko yleinen sairaus tavistenkin keskuudessa. Muutkin migreenistä kärsivät ihmiset voivat hakea ikään kuin lohtua tämän jutun myötä. "En olekaan ainoa".

Ja toisaalta julkkis on tässä jutussa "revitty" irti julkisuuden vaatteistaan. Se onkin ihan normaali-ihminen, koska sekin sairastaa. "Luulin, että julkkikset ovat kuolemattomia."

Entä muuta?

No, Riitta Väisäsestä ja hänen migreenistään kertova juttu on myös siksi kiinnostava, että siihen on onnistuttu tuomaan Väisäsestä joku uusi aihe esille. Ainakaan itse en ole aiemmin tiennyt Väisäsen sairastavan migreeniä.

Ja se, että tämä asia on saatu kiinnostavaksi se on vaatinut dramatiikkaa. Eihän se peruslätinöillä myisi. "Mulla on migreeni, otin buranan." Vaan se tarvii kunnon jytkettä: "Joudun välillä hakeutumaan sairaalahoitoon."

Ja sitä jytkettä ja dramatiikkaa on itse jutussakin. Juttu alkaa varsin "kovalla" tekstillä ja näkökulmalla: "Suosittu juontaja ja tv-kasvo Riitta Väisnen on junan vessassa ja oksentaa..."

Luulen, että tässä tuli kerrottua syitä siihen, miksi Riitta Väisänen myy.


 

Mitä kysyminen vaatii?

Kirjoitin viime viikolla, että toimittajalta vaaditaan kyseenalaistamiskykyä. On osattava kyseenalaistaa asioita. Entä mitä se asioiden kyseenalaistaminen sitten vaatii? Miten tulla hyväksi kyseenalaistajaksi?

Miksi? Miten? Milloin? Kuka? Mitä? Täh?

Tunnustan suoraan. En tiedä täsmällistä vastausta kysymykseeni. Koitin äsken hakea siihen tietoa netistäkin, mutta en löytänyt. En löytänyt vaikka kuinka googletin.

Luulen, että kyseenalaistaminen vaatii ajattelukykyä. Et saa olla ihan huitsin tyhmä. Sinulla on hyvä olla jonkin verran tietoa siitä aiheesta, jonka kyseenalaistat. Ja sinun on kyettävä asioiden pohdiskeluun.

Ja se, että kykenet asioiden pohdiskeluun, niin se vaatii myös aikaa. Usein me ihmiset vain tuppaamme olemaan niin kiireisiä, ettemme kyseenalaista mitään vaan juoksemme pää kolmantena jalkana, vaikka siinä ei aina olisi edes järjen hitusta koko puuhassa.

Ajattelukykyä, pohdiskelua ja aikaa. Niitä se asioiden kyseenalaistaminen vaatii? Vaatiiko se muuta?

Se edellyttää oikeanlaista asennetta. Sinulla on oltava tiedon janoa. Perkele, maailma on täynnä tietoa ja minä haluan saada sen kaiken faktan ja nippelitiedon tietooni.

Eikä kannata ajatella, että minähän tiedän jo kaiken! Vaan ajattele mielummin, haluan oppia vain yhä lisää ymmärtämään asioita. Pidä itseäsi jopa hiukan tyhmänä.

Siten sinulla on tarvittavaa nöyryyttä ymmärtää tietämisesi rajasi ja janoa oppia ymmärtämään lisää asioita.

Vaatiiko se kyseenalaistaminen sitten muuta?

Kyllä. Se vaatii rohkeutta. Sinun pitää uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Jopa niitä itsestäänselvyyksiä. Ja se, että uskallat ja pystyt kyseenalaistaa jopa niitä itsestäänselvyyksiä, niin vaatii sitä, että osaat jopa hieman nauraa itsellesi ja et piittaa kovin paljoa egostasi.

Sinulle nimittäin saatetaan välillä naureskella ja ihmetellä, miksi sitäkin kysyit, mutta kysy vain. Se kannattaa.

Ja välttämättä se itsestäänselvä asiakaan ei ole niin itsestäänselvä kuin olisi voinut kuvitella.

Viikon kuva: Positiivisuus erottuu

Positiivisuus erottuu selkeästi edukseen. Aivan niin kuin Viltsun boxin Viikon kuvassa.

Ihmiset, jotka omaavat positiivisen elämänasenteen ovat suorastaan ihania. Ja usein sitä pyrkii hakeutumaan tällaisten ihmisten seuraan.

Niin kuin Viltsun boxin Viikon kuvassakin, huomaatko kuinka monta pessimistiä on hakeutunut positiivarin läheisyyteen?

Nuo apeamieliset pallukat saisivat ottaa mallia tuolta hymypojalta. Pistää huulensa myös hymyyn.

Posiitivisella elämänasenteella saa aikaan positiivista elämääkin.

Harmaa arki valostuu, kun ajattelee enemmän niitä asioiden hyviä puolia. Ja niiitä hieman ikävämpiäkin asioita jaksaa paremmin, kun pitää elämässään mukana rennon asenteen ja huumorin.

Hymyillään ja kehutaan toisiamme enemmän. Ja annetaan positiivisten ajatusten vallata päämme.

Kansanradio, ”juttupaikka tosikoille ja veitikoille”

Sunnuntai on koittanut. Sunnuntai on pyhäpäivä, joka tarkoittaa sitä, että silloin noustaan reen kyytiin ja mennään aamukirkkoon. Tuo sunnuntai mieleeni myös erään perinteisen radio-ohjelman.

Äitini menehtymisen jälkeen olen lämmöllä muistanut niitä sunnutain päiviä, kun koko perheemme söi yhdessä äidin laittamaa maukasta lihakastiketta kotitalomme keittiössä ja ohessa pauhasi radio. Radiosta raikui Radio Suomi ja Kansanradio-niminen puheohjelma.

Kansanradio on niin klassinen ohjelma, että ohjelman nimen kuullessani, se nostaa minunkin mieleeni rakkaita muistoja, vaikka en kyseistä ohjelmaa kovin aktiivisesti ole koskaan seurannutkaan.

En nimittäin kovin tarkkaan kuunnellut ohjelmaa niinä sunnuntaipäivinäkään, kun se säesti lounastuokioitamme. Äitimme sitä halusi kuunnella ja sen vuoksi ohjelma minunkin mielessäni varmasti lämpimiä muistoja herättääkin.

Kansanradio on yksi vanhimmista ja perinteisimmistä radio-ohjelmista. Se tulee tänä sunnuntainakin ja siihen samaan kellon lyömään kuin se on jo pitkään tullut. Eli aikavälillä 12.06-12.40.

Mikä se sitten on? Millainen ohjelma on Kansanradio?

Kansanradio on ”juttupaikka tosikoille ja veitikoille”, niin kuin radio Suomi itse ohjelmaansa mainostaa.

Kansanradio on Radio Suomen kontaktiohjelma, jossa juontaja ottaa vastaan kuuntelijoiden puhelinsoittoja. Ja näitä yhteydenottoja ei tule vain ohjelman aikana vaan niitä voi soitella pitkin viikkoa ohjelman puhelinvastaajaankin.

Soittelijat puhuvat usein yhteiskunnallisista epäkohdista, jotka sivuavat heidän elämäänsä. Ja ajankohtaisiin aiheisiin tartutaan nopeasti, esimerkiksi kansanedustajien palkkojen korottaminen kuului aikoinaan yhteydenotoissa välittömästi.

Kansanradion juuret juontavat aina vuoteen 1979, jolloin saatiin kuulla ensimmäinen osa kyseistä ohjelmaa. Ja yhä tänä päivänäkin Kansanradio on suosittu. Nykyään sitä kuuntelee viikottain keskimäärin 400 000 kuulijaa.

Miksi ohjelma on sitten niin pirun suosittu?

Kansanradion isoa kuuntelijamäärää on perusteltu ohjelman nostalgisuudella ja viihdyttävyydellä. Ohjelman kuunteleminen tuo monien mieleen päiväkahvit mummolan keittiössä, automatkat perheen kanssa tai vaikkapa lapsuudenkodissa jatkuvasti päällä olleen radion.

Lisäksi viihdyttävyys on monien, etenkin nuorempien kuuntelijoiden motiivi Kansanradion seuraamiselle. Kansanradion toimittaja Reetta Arvila on kertonut, että ohjelmalla on monia nuoria kuuntelijoita, jotka seuraavat ohjelmaa huumorimielellä.

Vanhemmille ihmisille ohjelma puolestaan tarjoaa samaistuttavia tarinoita, jotka herättävät vahvoja tunteita.

Oli miten oli, annetaan lopuksi kaikki kunnia Kansanradiolle. On mielestäni hienoa, että vielä nykypäivänäkin, jollain radio-ohjelmalla on niin pitkät perinteet kuin Kansanradiolla.

Lähteet: Vain YLEssä: Kansanradio on henkireikä taviksille, Kansanradio- Wikipedia, olotila, Kansanradio on juttupaikka tosikoille ja veitikoille 

Kansanradiota pääset kuuntelemaan tästä linkistä: Kansanradio

Toimittajallakin on pelisilmä

Anteeksi rakkaat lukijani, teen poikkeuksen. Harvoin nimittäin rikon lupauksiani, mutta nyt tulen siihen sortumaan. Menin jo toiseen blogiini nimittäin lupaamaan, etten kirjoita tänään enää mitään. Mutta piru vie, hitot lupauksista. Kirjoitan silti.

Tuli nimittäin hyvä aihe mieleeni, josta voisin paasata yhden tekstin pätkän verran ja kuluttaa samalla aikaani odotellessani saunavuoroani. Istun läppäri sylissäni melko aurinkoisella parvekkeellani. Nyt on hyvä hetki naputella kirjaimia peräkkäin ja luoda tekstiä.

Olenkohan vielä ehtinyt kertomaan, että toimittajallakin on pelisilmä? Aivan samalla tavoin voidaan puhua toimittajan pelisilmästä kuin sen keskushyökkääjänkin pelisilmästä.

Miellän tämän toimittajan pelisilmän pelaavan kahdella osa-alueella. Haastattelutilanteissa tärkeässä osassa on psykologinen pelisilmä eli kyky ottaa huomioon haastateltavan tunteet ja ymmärtää haastateltava ihmisenä. Tulkita häntä.

Tästä hyvän esimerkin ja oppitunnin koin Kerhon tämän kauden viimeisessä kotipelissä, puolivälierämatsissa JYPiä vastaan.

Menin Viitaluoman Villeltä kyselemään uskooko hän vielä Kerhon nousevan sarjan voittoon tappiotilanteesta, pännikö häntä se, ettei joukkueensa kyennyt hyödyntämään pelin jatkoajalla saamaansa ylivoimamahdollisuutta ja miten JYP kukistetaan seuraavassa pelissä Jyväskylässä.

Koska sain vastaukseksi lähinnä vain kuulla mantraa "joo, joo, taistelu jatkuu..." niin oivalsin kiittää haastattelusta ja lopettaa sen kesken. Ei huvittanut Viitaluomaa haastatteluni.

Tämän psykologisen pelisilmän lisäksi toimittaja tarvitsee pelisilmäänsä myös juttuja tehdessään. On hyvä osata tiedostaa lukijoiden halut ja tarpeet ja pyrkiä vastaamaan niihin.

Joskus lukijoilla on ollut kiinnostusta tietää faktaa HPK:n taloudesta, joskus taas he ovat halunneet tietää metsästääkö HPK yhä sitä yhtä hyökkääjää. Ja näihin on hyvä kyetä vastaamaan, selvittämään asiat ja tekemään jutut niistä.

Toimittajan on osattava tarjota oikeita tuotteita asiakkailleen aivan samalla tavoin kuin kokit tarjoavat asiakkailleen pihvit oikeilla kypsyysasteilla.

Ja pelisilmän käyttäminen on yksi toimittajan työn kiehtovimmista asioista. Itse asiassa toimittajan harrastus on tavallaan kuin jotain peliä.

Mitä on pääsiäinen?

Nyt on pääsiäinen. Mukavaa pääsiäistä vain kaikille. Kristityille pääsiäinen on se juhlien juhla. Tällöin juhlan aiheena on Kristuksen ylösnousemus. Kristus nousi pääsiäisenä kuolleista ja ihmiskunta pääsi synnin ja kuoleman vallasta.

Mitä pääsiäinen sitten sanana tarkoittaa? Mistä pääsiäinen on suomen kieleemme tullut? Ja mitä muita sanoja pääsiäiseen liittyy?

Sana pääsiäinen tulee siitä, että silloin pääsemme eroon pitkästä paastosta, johon laskeuduimme jo laskiaisena, seitsemän viikkoa aiemmin.

Pääsiäinen-sanan on mennyt keksimään Suomen kieleemme Mikael Agricola. Eli pääsiäinen on niin sanottu uudissana (tietoisesti sanastoomme luotu sana).

Suomenkielinen pääsiäisen nimi onkin täysin erilainen kuin esimerkiksi ruotsinkielinen. Ruotsiksi pääsiäinen on påsk ja sanan juuret ovat heprealaisperäisessä passah-juhlan nimessä.

Toisin kuin moni muu sana, siitä ei voitu kuitenkaan johtaa suomenkielistä sanaa, sillä sana olisi suomen kieleen muotoutunut muotoon ”paska” ja se oli kielessämme jo toisessa käytössä.

Pääsiäiseen liittyvillä juhlapäivilläkin on myös omia nimiä. Pääsiäistä edeltää palmusunnuntaista alkava viikko, joka läntisessä kristillisessä perinteessä nimitetään hiljaiseksi viikoksi tai pyhäksi viikoksi.

Tämän viikon kaikilla päivillä on omat nimensä. Maanantaita kutsutaan malkamaanantaiksi, tiistaita tikkutiistaiksi, keskiviikkoa kellokeskiviikoksi ja torstaita kiirastorstaiksi. Viikon viimeiset ja varsinaiset juhlapäivät puolestaan tottelevat nimiä pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai.

Lähteet: Pääsiäinen,Wikipedia, Suomen ev.lut kirkko, KirkkovuosiPääsiäinen on juhlien juhla, Sana-analyysi: Pääsiäinen